Kun myyt hopeaa, ostaja ei maksa esineestä vaan metallista. Hinta muodostuu kolmesta tekijästä: hopean pitoisuudesta, puhtaan hopean painosta ja päivän markkinahinnasta. Näiden päälle tulee ostajan oma kate ja kulurakenne.
Pitoisuus eli leima
Suomalaisissa hopeaesineissä yleisimmät leimat ovat 813 ja 830 (vanhemmat pöytähopeat ja korut) sekä 925 (sterling). Sijoitushopea on 999. Luku kertoo tuhannesosina, kuinka paljon esineestä on puhdasta hopeaa: 830-leimainen kilon erä sisältää 830 grammaa hopeaa.
Paino
Ostaja punnitsee erän ja laskee puhtaan hopean määrän. Terät, täytteet ja kivet eivät ole hopeaa, ja ne vähennetään painosta. Siksi esimerkiksi täytetyt kynttilänjalat tai veitset, joissa on teräsvarsi, tuottavat vähemmän kuin niiden kokonaispaino antaisi olettaa.
Markkinahinta
Hopean maailmanmarkkinahinta noteerataan unsseittain dollareissa ja muuttuu päivittäin. Ostajat hinnoittelevat tarjouksensa suhteessa siihen, mutta eri ostajien maksama osuus markkinahinnasta vaihtelee paljon – tämä näkyy suoraan hintavertailujemme tuloksissa.
Entä numismaattinen arvo?
Testeissämme ja tiedusteluissamme numismaattista tai keräilyarvoa ei juuri saanut, vaikka moni ostaja niin mainostaa. Poikkeuksia ovat harvinaiset rahat ja tunnettujen tekijöiden design-esineet, joille kannattaa hakea erikseen asiantuntija-arvio ennen metallihintaan myymistä.